12.7.2010 Kilpisjärvi-Duoibai

Kesän vaelluskohteina oli kaksi vaihtoehtoa: Suomen korkein kohta Halti tai Pältsanin maisemat Ruotsin puolella. Enemmistön päätöksellä kohteeksi valikoitui Pältsanin seutu. Matkaanlähtö tapahtui Siilasjärven eteläpäässä olevalta parkkipaikalta. Ensimmäinen osuus kuljettiin Kalottireittiä pitkin läpi Mallan luonnonpuiston. Puistossa kulkeminen kesäaikaan on sallittu ainoastaan merkityllä reitillä, joten reitinvalinta oli helppo.

Kitsiputouksella pidettiin taukoa ja otettiin valokuvia. Pian putouksen jälkeen polku laskeutui alemmas tunturiylängöltä kohti Kuokkimajärveä. Mitä lähemmäksi järveä laskeuduttiin sitä runsaammiksi kävi sääskien määrä. Ohvit olivat jääneet kotiin. Itikoilta oli suojauduttava muilla tavoin. Takkien huput tiukasti päähän ja hanskat käteen.

Kuokkimajärvi ja kolmen valtakunnan rajapyykki ohitettiin milteipä juoksujalkaa. Ei edes yhtään kuvaa otettu paikasta. Tavoitteena oli pikaisesti nousta ylemmäs tunturipaljakalle sääskiä pakoon. Ensimmäinen leiri pystytettiin noin 750 metrin korkeuteen pienen puron varrelle.

13.7.2010 Duoibai-Gappojärvi

Aamutoimien jälkeen jatkettin etenemistä Duoipain ylängöllä. Maasto oli mukavaa vaellusmaastoa. Vuoroin nousua ja laskua harjanteiden yli ja pieniä järviä. Ei pahempia kivikoita. Lämpötilakin oli mukavan viileä ja sopivan vilvoittava tuuli.

Vähän kerrassaan lähestyivät mahtavat Pältsan ja Juoksavatnjunni. Kummankin huippu tosin pysytteli enimmäkseen pilven sisällä. Noin kilometri ennen Pältsastugaa otettiin suunta luoteeseen tavoitteena yhtyä Gappohyttanille menevään polkuun.

Polku yhytettin paikassa, jossa alkaa mahtava liki Gappojärvelle ulottuva hiekkaharju. Eipä voisi kulkija parempaa alustaa toivoa jaloillensa.

Harjumuodostelma päättyi hieman ennen Gappojärveä. Järven rantamilta ruvettiin katselemaan teltoille sopivaa sijoituspaikkaa. Ranta oli kumminkin hieman kivistä ja siten epätasaista. Tasaista aluetta löytyi lopulta järven pohjoispäästä laskevan puron vierestä.

14.7.2010 Gappojärvi-Indre Skärdalen
Aamuyöstä rupesi satamaan oikein reilusti vettä. Niinpä aamupäivää kulutettin aikaa teltassa sateen ropinaa kuunnellen. Aikataulu oli suunniteltu väljäksi, joten mitään kiirettä ei ollut.

Puolenpäivän aikoihin kovin sade hellitti. Niinpä leiri purettiin. Satoi kumminkin edelleen niin paljon, että telttaa ei saanut kuivana pakattua rinkkaan. Suunta otettiin kohti itää. Samalla siirryttiin Ruotsista Norjan puolelle.

Näkyvyyttä oli korkeintaan 100 metriä, joten maisemia ei juurikaan pystynyt ihailemaan. Parin tunnin taivalluksen jälkeen sumu hälveni vähitellen ja sitä mukaa näköalat paranivat.

Päätettiin pitää helpompi päivä ja leiriydyttiin jo noin kuuden kilometrin kävelyn jälkeen. Yleensäkin vaellus on hyvä rytmittää niin, että parin tiukemman päivän jälkeen on palauttava hieman kevyempi päivä. Samalla on mahdollista huoltaa varusteita.

Navakassa tuulessa oli hyvä tilaisuus kuivata edellisyön sateen kastelemat teltat. Se tapahtuikin pikaisesti. Ilta kului jälleen nopeasti ruoanvalmistuksen ja valokuvauksen parissa.

15.7.2010 Indre Skärdalen- Bossojohka

Aamulla matkaa jatkettiin kohti Goldajärveä. Se tiesi laskeutumista paljakalta kohti alempia maita. Järven pohjukasta avautui kaunis näköala Kilpisjärveä ja järven takana sijaitsevaa Saanaa kohti.

Goldajärveltä edettiin soista maastoa Goldahyttan suuntaan. Majalta eteenpäin oli tiedossa nousua kolmisen sataa metriä suurinpiirtein kolmen kilometrin matkalla. Hikihän siinä väistämättä tuli.

Reitti nousi Golddabaktin pohjoispuolitse avotunturiin. Ylempänä oli jälleen miellyttävää maastoa. Useampia pieniä kirkasvetisiä lampia polun varrella.

Paikka paikoin polku oli vaikeasti havaittavissa maastossa. Ilmeisesti vähemmän kuljettu väli. Eipä muita kulkijoita todellakaan näkynyt koko pätkällä.

Päivän aikana saavutettiin tämänkertaisen retken korkein piste: noin 900 mpy. Tuon korkeimman paikan jälkeen laskeuduttiin alas Bossojohkan varrelle, jossa vietettiin viimeinen yö. Saatiin jälleen sääskistä seuraa, kun tultiin alavimmille maille.

16.7.2010 Bossojohka – Kilpisjärvi

Bossojohkalla vietetyn yön jälkeen koitti reissun viimeinen päivä. Tietynlainen haikeus täytti mielen. Aika oli kulunut todella nopeasti, kuten aina vaelluksella.

Tämä kolmen valtakunnan reitti oli sopivalla tavalla vaihteleva tarjoten monenlaista nähtävää. Taivalta tehtiin suurinpiirtein 70 kilometriä viiden päivän aikana. Huiputukset jäivät tällä kertaa väliin.

Hyvän vaelluskengän on oltava kestävä, hengittävä, vedenpitävä, pohjaltaan tukeva ja mielellään mahdollisimman kevyt. Vaellukselle käyvät joko lenkkikengät, kumisaappaat tai varsinaiset vaelluskengät.

Lenkkikengät ovat käypä vaihtoehto, jos retkeillään rakennetuilla reiteillä ja hyväkulkuisilla poluilla. Lisäksi kantamuksien on oltava melko kevyitä, koska lenkkikenkä ei tue nilkkaa eikä pohjakaan ole kovin tukeva. Hyvä puoli on kenkien keveys.

Vaelluskengät ovat parhaimmillaan kuljettaessa polkujen ulkopuolella ja kivisissä maastoissa. Onhan niissä yleensä tukeva paksu pohja. Ne tukevat myöskin nilkkaa hyvin. Vaelluskengät on yleensä varustettu vedenpitävällä ja hengittävällä kalvolla. Tavallisin on Gore-Tex.

Vaelluskenkien huono puoli on niiden kuivattaminen erityisesti telttaretkellä, mikäli ne pääsevät kastumaan. Märkänä vaelluskengät ovat raskaat. Yleensä myöskin kalvo rikkoontuu ennemmin tai myöhemmin. Käyttöikää voi kylläkin pidentää huoltamalla ja pitämällä kengät puhtaana.

Kumisaappaat ovat omimmillaan vaellettaessa soisilla maastoilla ja märillä keleillä. Niillä onnistuu myös kahlaaminen matalissa vesissä. Joillekin voi ongelmia tuottaa jalkojen hikoilu, mikä kumisaappaissa on väistämätöntä. Tätä ongelmaa voi pienentää ahkeralla sukkien vaihdolla.

Kenkien hankinta kannattaa ajoittaa iltapäivään, koska jalat turpoavat hieman päivän mittaan. Sovittaessa on syytä käyttää samanlaisia sukkia kuin retkeillessäkin. Käytännössä hyväksi havaittu vaihtoehto on käyttää ohutta alussukkaa (lineriä ) alla ja päällimmäisenä esim. villasukkaa.

Olipa kengät mitkä hyvänsä on tärkeää kävellä kengillä useita lyhyempiä matkoja ennen pitemmälle vaellukselle lähtöä. Tämä varsinkin, jos valinnassa on päädytty vaelluskenkiin, jotka usein ovat uutena hieman jäykkiä. Näin menetellessä kengät muotoutuvat jalkaan sopiviksi.

Majoittuminen

Ruoanvalmistus

Vaatetus

Hygienia

Muuta tarpeellista

Lisää varusteluetteloita löytyy mm. seuraavilta sivuilta: vaell.us, ristila.com, Antti Kalliokoski. Vertailun vuoksi Teemu Lakkasuon varusteet Etelänavan valloitukseen ja toinen Kari Poppis Suomelan ja Pasi Ikosen varusteluettelo – myöskin Etelänapa tavoitteena.